Natiainen 2,5kk

Vasta vähänaikaa sitten tajuntaani tunkeutui välähdys että tosiaan olen äiti, minulla on lapsi ja se on itseasiassa aika kiva muksu :)
Lapsi tai pieni ihminen kenen hyväksi tai suojellakseen tekisi varmasti melkein mitä tahansa. Äiti-karhu on tullut esiin :)

Nimittäin aika ennen sitä oli vain suorittmista. Nyt kun vauva jo hymyilee ja yrittää jutellakin niin siinä saa jo aika paljon vastakaikua. Eikä vain krää ruokaa tms. :)
Lapsi on paljon tyytyväisempi ja itse on tottunut ns. pullon pyöritykseen :)

Tosin tiedostan olevani onnekas ainakin tämänhetkisen unen määrän suhteen.. Nimittäin jos saab yöllä nukkua edes sen kerran 4-6h putkeen sitä jaksaa kummasti paremmin kuin lyhyemmillä pätkillä. Eikä hermo mene niin kevyesti. :)

Olen käynyt jopa uimassa itsekseni ehkä kuusi kertaa ja työväenopiston yhdellä kurssilla kiitos mieheni :) Vaikkakin eihän se ole mitään verrattuna ns. edelliseen elämään. ;)
Mutta kunhan tämä tästä vähän kasvaa niin ehkä sitä oikeasti voi jotain taas alkaa harrastaakin. Niin ja saada kroppansa takaisin ;) ja parisuhteensa :P

Syntymä 14.syyskuuta

Jep, jep.. Loppuraskaus oli rankkaa mutta tyttö päätti onneksi syntyä 2 viikkoa etuajassa.

Lapsivesi rupesi tippumaan yöllä n.4-5 aikaan. Soitin kättärille ja neuvoivat tulemaan aamlla laitokselle.
Tutukivat oliko kyseessä lapsivesi, oliko miten supistuksia ja oliko lapsi kiinnittynyt.
Sitä itseäänhän se oli ja tyttö ei ollut vielä kiinnittynyt joten ottivat osastolle tarkkailtavaksi. Kipujahan ei vielä silloin ollut ollenkaan.
Siellä sitten söin ja lueskelin, odotellen mitä tuleman pitää.

Siinä 16-17 aikaan alkoi sitten olla kipuja jo ihan hybin ja hoitaja ehdotti suihku reissua mutta kun menin suihku honeeseen tuli niin kova supistus että meinasin pöyrtyä ja painoin hätä nappia. Onneksi sellaisia on sillä hoitaja tuli viivana auttamaan ja totesi että on ehkä parempi jos ei sittenkään yritetä sitä.
Synnytys osastolla oli ruuhkaa joten jouduin päivystyksessä "pyörimään" siis sängyllä tuskissani koska liikkumisesta ei tullut mitään. Sain kipulääkettä ja puudutukset pakaroihin mutta mikään ei auttanut. Lämpötyyny tosin oli urvallinen puristaa vatsaa vasten vaikka apua ei siitäkään oikeen ollut.

Sitten pääsin vihdoin osastolle ja sain spinaali puudutuksen. Se oli päiväni onnellisin hetki koska kipu katosi täysin. Ja totesin että on aivan turha pelätä sitä selkäranka pistosta sillä se ei sattunut siinää vaiheessa tippaakaan. Vaikka neuloista en pidäkkään.
Noin tunnissa kohdun suu oli jo auki 10cm ja olisin saanut alkaa ponnistaa jos sillen tuntuu.. Tunne tuli vasta siitä tunnin päästä kun spinaali oli jo melkein lakannut kokonaan vaikuttamasta. Enää en saanut isoja puudutuksia sillä siitä olisi olut vain haittaa (kuullemma) mutta sain yli puhuttua itselleni edes kohdunkaulan puudutuksen. Eli piikeillä puudutetta kohdun kaulaan. En tiedä oliko siitä mitään apua sillä tuntui että ei ollut tippaakaan mutta ehkä se olisi sattunut vielä enemmän jos puudutetta ei olisi ollut.

Sitä kipua kun pää työntyy HITAASTI ulos, ei voi kukaan sanoin kuvata eikä ymmärtää ennen kuin sen itse kokee.

Nyt kipu alkaa unohtua niinkuin sanotaan. Mutta mielessä se tulee pidettyä ainakin vielä toistaseksi.

Sekin on totta että kipu lakkaa heti kun lapsi on ulkona.
Meidän tyttö rupesi melkein samantien huutamaan kun ulos pääsi. Sekin oli aika kiva tunne kun tiedät kaiken olevan kunnossa vaikka itse olet aivan loppu.

29.-32. raskausviikko

Virtahepo kausi on nyt parhaimmillaan ja varmaan paranee vaan loppua kohti.

Palasin tossa n.3vk sitten takaisin töihin tosin aikalailla eri hommiin kuin normaalisti sillä työmailla pyörimisestä ei tulisi enää mitään :)
Ekan viikon lopussa sain tässä sitten ensimmäisen vähän kipeän supistuksen ja pelästyin jopa vähän sillä synnytykseen on vielä aikaa aikalailla. No sitten soitin ja kysyin että miten pitää toimia jos ne jatkuu ja lepo oli vastaus.
Toimisto töissä kun nyt olen, mietin mitenköhän vielä voin edes keventää hommiani. No supistuksen ovat jatkuneet vähän a enemmän kipeinä ja kävin lääkärissä tarkistamassa onko sairaslomalle tarvetta, mutta ei ollu ja ihan kiva oli kuulla ettei mitään hätää ollut. Tosin viimeviikolla tajusin mikä saa supistukset "innostumaan". Ennenhän kuljin töihin työautolla suoraan keikalle jne. Mutta nyt olen kulkenut junalla ja junalle on n. kilometri ja asemalta töihin. Kroppa ei sitten kestä "pitkiä" kävelyitä..

Tosin nyt on jäänyt muutenkin kaikki liikunta, uintikin pieniä pulahduksia lukuun ottamatta. Vesi tosin on tässä tilassa niin pelastava ja ihana elementti. Ainoa paikka missä ei paina ja tunne itseään niin kömpölöksi :)

Ainiin, mikä onkaan nyt mahtavinta :D Lyllertäminen. Sitä ei voi kutsua enää kävelyksikään sillä vauhti on niiiiiin hurja :)
Miestäkin töytyy vähän väliä muistuttaa että, "en mä pääse noin kovaa / venaaaaa" :D

Vauva on liikkunut normaalisti ja ahdastahan sillä on tuolla masussa ja sen kyllä saa tuntea kun se oikoo jäseniään tai puuhailee jotain.. Mitä lie.. :)

Toivottavasti en ole ainoa kenen vatsa on sekaisin vähän väliä ja ilmaa vatsassa on vaikka kuinka. Kauheen kiva kun pierettää aikalailla kokoajan ja jokapaikassa.. :)

24.-28. raskausviikko

Tässä välissä onkin kaikenlaista jo ehtinyt tapahtua. Ja kesäloma alkoi. Ihanaa kun ei tarvitse päätään työjutuilla vaivata :).
Juhannuksena olimme mökkeilemässä saaressa ison joukon koiria ja miehen perheen kanssa.
Olo oli mahtava ja keli ihan mukava. Autoin appivanhempia laittamaan uuden mökin kattopaneelia ja seuraavana päivänä kälyn sekä anopinkanssa maalattiin ko. katto.
Saunottiin ja uitiin. Uinti on kyllä yksi parhaimpia asioita raskauden aikana :)
Sitä on ihan inhimillinen niin sanotusti. Kelluu hyvin ja sitärataa ;)

Kun veneilimme takaisin rantaan kohti kotia oli semmoiset allot että vene pomppi hurjasti ja luulin jo että lennän kyydistä. Jännitin vatsalihaksia koko matkan ja vähän pelkäsinkin että vauvalle vielä käy jotain tuommoisessa höykytyksessä.
Mutta automatkalla olo oli ok ja babykin vähän potkiskeli. :)

Kävimme tuossa myös Budapestissa. Lennot eivät vaikuttaneet vauvaan mitenkään vaikka itse pahoinvoin melkeen joka nousussa ja laskussa pilotista riippuen.
Tosin itse reissussa oli lämmöt kohdillaan, 27C ylöspäin ja aurinko paistoi koko viikon. Ensimmäisenä päivänä menimme sitten euroopan yhteen suurimpaan kauppakeskukseen pyörimään ja unohtui sitten levätä ja istuakkin välillä kun vielä oli tuoreet jalatkin :)
Illalla sitten oli epämukava olo kun vatsa rupesi supistelemaan ja supisteli putkeen melko säännöllisesti pari kolme tuntia. Ei siis kivuliaita supistuksia mutta epämiellyttäviä. Vatsa veti sen verran piukaksi.
Aamulla kaikki oli sitten taas normaalisti ja päätettiin että nyt tiedostetaan homma ja otetaan ihan iisisti ja levätään. Tosin suppailuja oli kyllä koko viikon ja vieläkin välillä. Jep, välttäkää myös hermojen menetystä sekin edesauttaa suppailua, siis lisäsi ainakin minulla. Tyhmät väkijoukot ja kuumuus, ei hyvä ;)

Eilen kokeilin paria kesämekkoani jotka luulin mahdollisesti vielä menevän päälle, eivät tosiaankaan menneet. Liian isot tissit ja maha :)
On se silti tympeää. Mutta ne kuuluvat asiaan, enkä ole saanut mitään ulkonäkökriisiä aikaan :) Vaikka minulle on tullut selluliittiäkin. Se nyt vaan kuuluu tähän ja sen saa sitten ainakin pääosin treenattua pois vaikka aikansa se ottaa. Jep, ja ne rinnat toivon mukaan kutistuvat entiselleen sillä pidän tai siis pidin pienistä tisseistäni ^^
Sillä olin A/B ja nyt olen D. :D Hullua. Vaikeaa löytää edes liivejä varsinkaan hyviä näillä kannuilla ;)

22.-23. raskausviikko

Vauva potkii nyt hyvin ahkerasti, varsinkin iltaisin kun istun katsomassa jotain sontaa TV:stä :) Mieskin on päässyt useammin tuntemaan kädellä potkuja. Siellä se treenaa. :)

Kävimme hakemassa eräältä työkaveriltani kasan vaatteita viime viikolla. Oli kiva ottaa niitä söpöjä vaaleanpunaisia vaatteita vaikka varma ei voi olla onko se tyttö vai kasvattaako se vielä kulkuset. :P
Ei sen niin väliä kunhan pääsin hiplaamaan söpöjä vaatteita ^^
Sorruin myös ostamaan H&M:ltä kaksi ultra söpöä lyhythihaista bodya :D
Ja eilen saatiin muovikassillinen serkun lapsen pieneksi menneitä vaatteita. Se on vaan jotenkin mahtavaa. Vaikka syntymään on vielä aikalailla aikaa.
Sitä odottaa kovasti ja toisaalta taas ei kun rupeaa pohtimaan kuinkahan paljon se tulee sattumaan.

Tällä viikolla on ollut taas kolmet kekkerit ja jokapaikassa on tullut syötyä aika överit. Plus että viime neuvola käynnillä olin lihonut 5kg n. viidessä viikossa. Tällä viikolla tosin kävin uimassa kolme kertaa mutta ei se auta tämmöisen juhla sesongn aikana. Niin ja sitten elokuussa olisi kahdet häät..

Tahdonvoima oi missä oot!?!?

20.-21. raskausviikko

Huhhu.. Koko 20. raskausviikko meni sairastellessa aikalailla teen ja viinimarjamehun kera.
Flunssa, tälläistä flunssaa en muista sairastaneeni moneen vuoteen. harvemmin sitä on kuumeessa ja ylipäätään vielä kaikkia flunssan oireita. No onneksi siitä ei ole haittaa sikiölle siis flunssasta kunhan ei vaan vedä mitään Panadolia vahvempaa.
Soitin jopa terveyskeskukseen kun minulla oli 38 astetta lämpöä ja olo aivan kamala. Siellä vaan sanoivat että ei siitä mitään haittaa ole jos se ei jatku päiväkausia.
Ja HALOO ihan itselleni vaan taas kerran.. On sitä ennenkin pärjätty. Ukit ja mummitkin ovat syntyneet ihan terveinä ja sitä rataa :)

Niin ja ennen kuin tulin kipeäksi eräs ilta menimme mieheni kanssa katsomaan stand-uppia ja junalla keskustaan matkasimme.
Siellä oli jo aloittelemassa pieni nuoriso porukka ja tajusin että normaalisti en edes kiinnitä heihin mitään huomiota tai ainakaan tunne mitään pienintäkään huolta tai pelkoa heidän suht arvaamattomasta käytöksestään. Mutta nyt jotenkin vain huolestuin ja tarkkailin heitä normaalia enemmän. Tajusin että en kanna itsestäni tai puolisostani niinkään huolta vaan siitä pienestä vauvasta sisälläni.. Jos joku sattuu huitaisemaan väärään aikaan väärään paikkaan ja vauvalle käy jotain. Tai muuten vaan riehaantuu sivullisille. Miten suojelen vatsaani? Sitä pientä ihmistä sisälläni..

Totesin vain itsekseni että minua ei kyllä nähdä missään yö elämässä ennen kuin lapsi on syntynyt. Siis ei missään missä on humalaisia huojuvia ja arvaamattomia ihmisiä.
Ei edes missään ilta tai yö näytöksissä.
Ei sillä että ennenkään olisi mutta nyt pidän huolen pienestä ihmisestä enkä vain itsestäni :)

19. raskausviikko

Tällä viikolla kävin uimassa jopa kaksi kertaa :) jei! Kyllä se rutinoidaan vielä kolmeen kertaan viikossa. Sitä kumminkin lukeekin jokapaikasta että mitä paremmassa kunnossa on synnytyksessä niin ainakaan siitä ei ole haittaa. niin ja olen huomannut että, kun ei ole muuta tekemistä niin syöminen tuntuu aina mukavalle tekemiselle ja helposti se mitää suuhunsa laittaa on jotain sokeripitoista tms.
Ihmiset sanovat, nythän sä saatkin syödä mitä vaan ja kuinka paljon, mutta mitenkäs sitten kun huomaa paria viikkoa ennen synnytystä että, auts jos olisin syönyt edes vähän vähemmän siis ilman liiottelua tämän lapsen arvioitu paino ei olisi 5kg luokkaa.
Varsinkin kun itse olin syntyessäni 4,6kg ja sehän on aikamoisen kokoinen tyttö. :)

Viikolla soittelin Kelaan kun huomasin etten tajua pätkääkään miten äitiys raha menee ja millon minun kannattaa hakea muutos verokorttia.
Eli kun saan neuvolasta paperit niin lähetän ne Kelaan ja tekevät laskelmat ja päätöksen saanko rahaa ja kuinka paljon. Sitten haen muutosverokortin ja ilmeisesti sillä selvä.
Ainoa mitä minun tarvitsee tietää on ovatko tuloni kasvaneet v.2008 jälkeen 20%:lla.
Toivon että, se menee sitten noin helposti sillä en ole mikään kovin hyvä pyörittelemään numeroita satti Kelan systeemit ovat mielestäni melko monimutkaiset.

18. raskausviikko

Vauva tai otus :) vatsassani liikkuu ja tunnistan sen liikkeet. Tiedän että se on se pikku eliö sisälläni joka välillä aiheuttaa kuplien tai kuin ilman liikahduksia mahassa.
Tämä viikko on ollut hieman huolestuttava, siis lähinnä siksi että on tullut syötyä kaikenlaisia herkkuja ja liikunta on ollut olematonta.. :D
En nimittäin haluaisi synnyttää mitään 5kg painavaa kaveria. Repeämiltä ei voisi välttyä.
Työkaveri mainitsi että kannattaa varmaan kohta ruveta rasvaamaan mahaa jokapäivä sillä niin voisin päästä edes vähän vähemmillä raskausarvilla.

Karmeinta tällähetkellä on se että vatsaani on alkanut kasvaa karvaa ja etenkin navanseudun karvat ovat tummia.. Melko epäeroottista :S
Muuten olo on loistava jollei jatkuvaa vatsan puplintaa ja/tai ilmavaivoja lasketa. :)

17. raskausviikko

Neuvola oli paripäivää sitten ja siellä kuunneltiin vauvan sydän ääniä. :) Juteltiin ja todettiin että kaikki testit olivat ok.

Ensimmäinen perhevalmennus kerta oli toissa päivänä. Minusta se oli mukavaa ja ihan kiinnostavaa lukuunottamatta vanhemman terveydenhoitajan jaaritteluja joka pidensi sessiota ainakin reilulla puolellatunnilla. Eli hommahan kesti 2,5 tuntia. Tosin mitään aikaahan ei oltu lapussa ilmoitettu mutta se 2h alkaa olla jo tarkkaavaisuus raja.
Juttelimme parissa ryhmässä ja katsoimme imetys videon.
Minusta oli ihana kuulla muidenkin tilanteita ja todeta että niinhän se osin on minullakin mennyt. Samassa tilanteessa olevia ihmisiä joilla kumminkin on erilaiset lähtökohdat.

Edellis viikon tekstiini lisään sen että onhan se tietenkin totta että mies ei vielä oikein tajua että sieltä se vauva on tulossa kun sitä ei fyysisesti koe. Ja valmennuksen jälkeen ainakin jonkinlainen muutos kyllä tapahtui :)

16. raskausviikko

Ns. normaali elämä viikko :P
Nyt olen ruvennut jo ainakin mielessäni kuvittelemaan ,että voisin ehkä tuntea kun pikkuinen liikkuu vatsassa mutta luulen ,että se on ainakin vielä kuvittelua. Ensi viikolla on neuvola ja ensimmäinen perhevalmennus kerta ,jonne miehenikin velvoitan mukaan ja sitten ekan kerran jälkeen voin päättää tarvitseeko hänen olla mukana.

Tosin jos totta puhutaan olisi ihan kiva jos mieheni asenne hommaan ei olisi; mitä siellä nyt muka on?! En tiedä miten muilla. Mutta periaatteessa siis jos nyt pois luetaan epätietoisuus siitä mitä ko. perhevalmennuksessa on ja onko se ihan oikeasti tarpeellista ja kiinnostavaa. Tai oikeastaan oletataan ,että siitä olisi vain hyötyä. Varsinkin kun kyseessä on kummankin esikoinen ja kokemus lasten käsittelystä on melko heikko.

Niin eli tulisi mukava tai ekstra mukava olo jos mies olisi ns. täysillä mukana. Vaikka ei aina olisi mukana mutta tieto edes siitä ,että hän on oikeasti pahoillaan ettei päässyt muutenkin kuin vain minun takiani. Vaan nimenomaan itsensä, eli tieto omasta halusta olla mukana.
Okei, asiat tulevat sitten luonnostaan niinkuin ovat vuosituhansia tulleet mutta silti... :) Ehkä vaadin tai toivon liikoja.

15. raskausviikko

Vau, nyt voi virallisesti sanoa että hormoni tasot ovat rauhoittuneet joten tämän tytön pahimmat (toivottavasti) ovat nyt takana päin. :)
Pelkäsin jo etteivät ne mene ohi mutta kyllä nyt ainakin tässä raskaudessa.
Mutta suosiolla en kanaa syö koko raskauden aikana sillä se on ällöttänyt alusta asti. Vaikkakin muuten kana on hyvää ja varmasti taas raskauden lälkeen.

Mha on ruvennut myös lievästi kasvamaan ja minulla on työhousuissani viritelmä sillä kuminauhallisia työhuosuja ei ole saatavilla. Elikkä henkselit ja housun nappi auki.
Illalla kun makoilee selällään sengyssä on hauska huomata kuinka massu/alamassu on kohonnut hieman lantioluiden yläpuolelle. :)
Siellä se kasvaa.
Odotan malttamattomasti seuraavaa ultraa. :)

Kävin torstaina uimassa ns. normaalin eli raskautta edeltävän lenkin. Mutta tietenkin se kunto oli hieman laskenut joten vetelin sitten kahden happotus kierrokseni jälkeen ihan rauhassa :)

Yksi pikku juttu tuli mieleen.. Onko kukaan koskaan kertonut että maha/oma suolisto rupeaa sitten tuottamaan ekstrapaljon ilmaa. Ainakin minulla tällä viikolla ja alkaa tuntua sille ,että pitäisikö kuidun määrää lisätä vaikka se ei ole ollut mikään ongelma edellisillä viikoilla.

14. raskausviikko

Hihii! :D Elämä tuntui ja jos uskallan sanoa jo tuntuu taas melko normaalille. :) Kävin eilen mieheni kanssa uimassa ja siis ylipäätään uimassa n. kahteen kuukauteen. Se oli hauskaa, ennen kaikkea jotain normaalia ilman pahoinvointia. Tunsin itseni taas ihmiseksi. Kanniskelin ja "heittelin" miestäni altaassa (niinkuin sillon joskus pienenä) ja se oli valtavan hauskaa! Tämä tarkoittaa siis sitä että tämä tyttö palaa taas hitaasti mutta varmasti liikunnan ihmeelliseen maailmaan. Edes kevyempiin lajeihin :)

Peilin edessä on tullut pieni huomio, nimittäin en saa enää vedettyä vatsaani niin sisään kuin ennen :) Siellä se kasvaa.
Töissä oli yksi mies joka kuuli vasta ,että olen raskaana, hän rupesi vitsilemaan että eihän sitä sitten tiedä tuleeko sieltä yksi vai kolme. Totesin vain ,että tiedän jo. Hän totesi eihän sitä nyt vielä tiedä. Huomautin ,että btw olen jo ylittänyt kolmannen kuun. Vastassa oli hämmästys. Luonnollista sinänsä kun mitään ei vielä oikein näy ulospäin. :)

13. raskausviikko

Maanantai ja tiistai olivat jo melkein normaaleja päiviä. Keskiviikkona totesin että en taida enää mukkua arkisin päiväunia sillä mene aivan sekaisin eikä se virkistä vaan väsyttää entistä enemmän. Olen nyt vain väsähdän/tipahdan vähän ennen ilta yhdeksää.

Meillä on kaksi koiraa jotka ovat tullet meille aikuisina. Olemme joutuneet pohtimaan jo hetken toisen koiramme tulevaa kohtaloa sillä se on hieman arvaamaton välillä. Tosin nyt se on jo parempaan päin mutta pointti onkin siinä että emme tiedä miten se suhtautuu lapsiin.. varsinkaan lapseen joka oppii kävelemään tai edes liikkumaan ja takertumaan asioihin. Koira kun on sellainen että jos sitä haluaa silittää tms. se täytää aina kutsua luokse jotta osoitan kuka oikeasti käskee. Ettei se muutu takaisin siihen millainen se aivan alussa oli.
Mutta ottaako se riski että koira tottuu ja hyväksyy lapsen tai sitten ei hyväksy. Pahimmassa tapauksessa pelkää sitä ja stressaantuu pahasti meluun ja lapsen tekemiin äkkiliikkeisiin.
Itse tällä hetkellä haluaisin antaa sille mahdollisuuden mutta aina on se entä jos jotain käy tai melken käy. Silloin on vaikea löytää vaikka viikossa sille toinen koti ja hyvä koti.

12. raskausviikko

Tällä viikolla käytiin ihka ensimmäisessä ultraääni tutkimuksessa :) Siellä se pieni vauva (n.5cm) oli niin ja siis on ^^
Aloin hihittää heti kun pikkuisen ruudulla näin ja mietin että ompas hassu reakti minulta. Onneksi ultraaja ei reagoinut mitenkään tapaani hihittää ehkä jopa hieman hermostuneesti. :) Se oli noloa ja toisaalta ei yhtään noloa. Nautin joka hetkestä kun sain nähdä pienen ihmisen sisälläni. Sillä oli jo kaikki raajat ja sormet ja kaikki. Hämmästyttävää ja jännittävää. Aluksi olinkin jotenkin yllättynyt, sillä tajusin vasta kun vauvan näin että sisälläni todella on pientä elämää kasvamassa :)
Taisin rakastua siihen pieneen ihmiseen sisälläni ja se tuntuu hyvältä.
Vaikka samalla jossain sisälläni pelkään että entä jos jotain pahaa käy.. Tosin tiedän että se on hyvin normaalia.
Se voi olla myös asia joka lähentää minua Jumalan kanssa. Sekä lisää juttu tuokioitamme. Se on vain hyvä :)

Paha olo on muuttanut hieman kellon aikojaan. Nykyisin aamut menevät melko poikkeuksetta hyvin ja siinä klo16-17 aikoihin alkaa pahaolo loppu illaksi sekä väsymys. Väsymys ei ole väistynyt mutta siihenkin on varmasti syynsä.
Silti suurin ongelma on oikeastaan päänsärky eli hartia ja niska jumitus. Varsinkin kun se uusiutuu joka yön jälkeen. Tiedän ettei mahallaan saisi nukkua mutta kun niin saan nukuttua parhaiten. Ensi kertaa se on kehkeytynyt oikeaksi ongelmaksi. Tosin löytyyhän siihen keinonsa. Opettelee vain nukkumaan selällään ja hankkii toisinlaisen tyynyn. :)

11. raskausviikko

Perus kauraa.. Maanantaina aivan kamala olo ja tiistaina taas helpotti kun pääsi rutinoitumaan. Olo on ehkä hieman helpottunut tai sitten olen vain sopeutunut olemassa olevaan tilaan.

Kävin tänään kampaajalla pitkästä aikaa. Viime kerrasta on aikaa, nimittäin viime vuoden toukokuussa taisi olla viime muuttumisleikki päivä.
Tukka lähti, melko lyhyeksi. Kampaaja kertoi että hänellä on yksi asiakas ja molemmissa raskauksissa asiakkaan on vaan ollut pakko päästä tukasta eroon. Kuopuksen odotusaikana hän oli kysynyt asiakkaalta että ethän vaan ole raskaana vaikka ei asiasta tiennyt. Tilanne kun oli aivan sama kuin edellisellä kerralla. Tukasta piti vain päästä eroon :)

Oli ihana kuulla kampaajan omat synnytys kokemukset (kolme lasta), sillä mitä enemmän niitä kuulee tulee olo että tietäisi enemmän vaikka se onkin vain harhaa mutta kuitenkin. Nimittäin omalla kohdallani, pelkään ja kammoksun kaikkea mistä en tiedä.
On totta että tieto lisää tuskaa mutta haluan kuulla niitä kauhutarinoita. Ettei pahinkaan tulee liian isona yllätyksenä, eli tietämättä että jokin sellainen on edes mahdollista. Varaudun siis pahimpaan ja toivon parasta ;)

Odotan jo hieman että vatsani alkaisi kasvaa ja toisaalta en yhtään. Minusta raskaus vatsa on jotenkin kaunis. Jasitten taas toisaalta olisi kiva jos ei tulisi isoa massua sillä silloin olisi vähemmän hommaa saada se vatsa palautunaan takaisin oikeisiin mittoihinsa. Tisseillehän kun ei mitään voi siis tietääkseni. :)

10. raskausviikko

Maanantaista on tullut entistä kauheampi päivä ja niin ettei se edes johdu siitä kun vkl loppuu. Vaan kun sunnuntaina ei ole ollut tarpeeksi tekemistä normaalina työaikana niin sitähän menee ihan sekaisin. Lisäksi kun ei ole tekemistä tulee oltua liikaa tv:n ääressä tai koneella ja siitähän vasta tukkonen olo tuleekin. Nice :)

Muuten sitten viikko onkin mennyt aikalailla viimeviikkoiseen tapaan. Töissä, kotona ja nukkuen. Tosin sain vihdoin kirjeen ensimmäisestä ultrasta ja se on n. kahden viikon päästä :) Sitä odottan nyt innokkaasti koska haluan nähdä jotain todistusaineistoa että siellä tosiaan on jotain enkä ole valeraskaana tms.
Ja että se on normaali edes noin ulkoisesti. Sitten saatan antaa itselleni luvan innostua :)

Hmm.. Se on totta kyllä mitä kaikki työkaverit ovat sanoneet. Ei se raskaus/lapsi siinä parisuhteessa ainakaan lähennä. Tosin kaikki lähtee päästä ja asenteesta. Täytyy sopeutua tilanteeseen nyt. Ja tehdä asioiden eten työtä kun on aika että siihen kykenee.
Olen sitä mieltä että onnellinen parisuhde (pitkäaikainen) vaatii sen että osapuolet ovat ensin tyytyväisiä itseensä ja ns. omaan elämäänsä kyetäkseen olemaan onnellisia ja tyytyväisiä parisuhteessaan. Plus tietenkin kun omassa päässä on hyvä olla sitä ei niin paljon arvostele kumppaniaankaan aivan turhista asioista. :)

9. raskausviikko

Soitin tällä viikolla yhdelle ystävälleni jolla on kaksi lasta ja hän on ikäiseni. Siis kerroin olevani raskaana ja hän kertoi olevansa itsekkin raskaana ja viikolla 20 :O
Olin aivan käkenä, mutta sitten mietin että ihan kiva kuulla että lapsellani voi olla joku tuttu leikki kaveri sitten kun ja jos. Vaikkakin keski-suomessa :)
Kyselin vointia ja hän kertoi että etova olo oli lähtenyt vasta viime viikolla. Siis vasta yyh. Kysyin onko kivaa olla raskaana hän että eipä oikeestaan ja itse nurahdin että ei minustakaan. Mutta sitten hän totesi että kyllä se sitten aikanaan tulee etä se onkin aika kivaa, kun tuntee liikkeet vatsassa jne. :)

Näin tällä viikolla yhtä toista ystävääni joka oli nähnyt toisia ystäviään ja ja he olivat todenneet että tietävät aika monta jotka ovat nyt raskaana ja ikää on keskinäärin se 23 tai 24. On se jännä että ihmiset alkavat vielä nykyäänkin sikiämään jo ennen 30 vuotta. Tai sitten asenteet ovat muuttuneet tai muuttumassa että se työ ei olekkaan juuri nyt tässä iässä se ykkös juttu.
Toisaalta itse ajattelisin sen näin; jos nyt tässä iässä juuri lapsen saa niin suurin osahan on vielä opiskelemassa ja nyky työelämään siirrytäänkin tosissaan varmaan kaeskimäärin 27 vuotiaina. Joten on jo lapsi kun aloittaa URAN. Onko se niin huono asia. Mutta totta on että ennen lasta kannattaa toteuttaa kaikki pikku haaveet ja jutut mitä haluaisi tehdä. Koska jos kokee että niitä ei voi tehdä kun on lapsi tai lapsia niin se ikävä sitten "katkeroitua" tai syyttää siitä jotakuta.
Vaikka tosin ajattelu tapa on nyt sarjassamme ennen lasta.

Ystäväni heitti myös hyvän pointin; olisi mielenkiintoista jos mieheni rupeaisi pitämääm blogia tai jotain päiväkirjaa siitä mikä fiilis ja mitä päässä liikkuu kun vaimo muuttuu ja muuttuu myös etäisemmäksi.

Torstaina ja perjantaina väsymys on ollut aivan kummallista. Siis to menin nukkumaan klo 20 ja nukuin ihan kevyesti seuraavaan aamuun. Eilen taas menin päiväunille siinä 17.30 ja heräsin 21.45. Sitten katsoin suomi-usa matsin ja menin n.00.15 nukkumaan ja heräsin aamulla 8.45. Olen siis nukkunut kahden viimeisen vuorokauden sisällä hurjan paljon. :)

8. raskausviikko

hmm.. Viime viikonloppu oli kamala. Mutta maanantaista perjantaihin heräsin joka aamu iihan hyvällä mielin ja aamupalan syötyäni ei ollut yhtään paha olo n. 2 tuntiin :)
Iltaisin se sitten iski päälle, etenkin jos en ollut nukkunut työn jälkeisiä päivunia.. Huhhu, illat.. Mutta oikeasti olen niin onnellinen ettei ihan koko päivä mennyt pilalle niinkuin kahtena edellisenä viikkona.

Maanantaina kävin ratsastus tunnilla ja huomasin että se on jotain mitä haluan jatkaa mahdollisimman kauan kun vain "uskallan". Se vie ajatukset kaikesta muusta on PAKKO ajatella vain sitä hetkeä ja mitä tekee. Ja mikä parasta tunnithan meillä ratsastetaan ulkokentällä ympärivouden sillä maneesia ei vielä ole.
Kylmä pakkasilma neutralisoi hajuja ja raikastaa oloa. Se on ulospääsy kaikesta. ^__^
Sen jälkeen tosin olen ihan poikki mutta on se sen arvoista kumminkin.

Hyvästä kirjastakaan ei ole haittaa. Luen kunnes silmät väsyvät ja sitten nukun ja sitten jatkan. Niin no paras olisi tietenkin äänikirjat. Silmät ei väsy :)

Vaikka olo onkin ollut suhteessa parempi kuin akaisemmin niin ruokakaupat ovat silti edelleen pahoja kauhun paikkoja. HYI, ei pysty...liian hajukasta. (ehe ehe)
Siis hajut, kävimme tiistaina anoppilassa, appiukko otti jääkaapista jotain voita tms. ja olin n.2,5m päässä jääkaapista ja haistoin "ai teillä on kotleria" siis makkaraa. Haistoin sen kuin olisin ollut itse jääkaapin ovella. Myöhemmin kysyin mieheltäni kotona etkö itse haistanut? Sillä miehelläni on aivan järkyttävän hyvä hajuaisti. Mutta ei, ei ollut haistanut.
Lisäksi haistan kaiken kotona etenkin jos tulen ulkoa ja oikeastaan muutenkin. Olen kuin meidän kaksi koiraamme, haistan joka penteleen asian. Yäh :S

7.raskausviikko

Kävin perjantaina ensimmäisellä neuvola käynnillä. Punnituksessa olin ehkä jopa hiemn laihtunut. No ei ihme sinänsä sillä enhän ole harrastanut liikuntaa tai syönyt normaalisti. Kyllähän ne lihakset siitä surkastuvat. :)

Ensin odotin ensimmäistä neuvola käyntiä lähinnä siksi että nyt saan sitten tietää ihan varmasti olenko raskaana... Haloo onks valoo! Todellakin olen ihan ilman mitään testejä. Jotenkin sen vaan tiedän. Yllätys ;)

Sain ison nivaskan tietoa ja sain luetella tietoja itsestäni ja miehestäni. Sairauksia ja sen semmoisia. Hoitaja kysyi haluanko lähetteen ensimmäisessä ultrassa downnin syndrooman lisätutkimukseen.
Kysyin mitä tarkalleen ottaen saan tietä sillä tutkimuksella? Mahdollisen todennäköisyyden down lapseen. Niin ja tosiaan esim. jos minulle laskettaisiin että minulla on 80% mahdollisuus että tämä lapsi on down lapsi, niin periaatteessa onhan siinä silti se 20% että siitä tulee ihan terve lapsi.
Hämmentävää, en ollut varma haluaisinko. Hoitaja sanoi kirjottavansa minulle kuitenkin lähetteen ja sillä ei ollut väliä käytänkö sen vai en. Ihan varalle vaan kun en oikeen tiennyt sanoakko juuta vai ei.

Ainiin, hoitaja ehdotti että voin saada kyllä sairaslomaa pahaanoloon mutta totesin etten halua sille silloin en olisi kuin kotona ihanan kamalan itseni kanssa.
No, sitten vaan pitää mennä pomon puheille huomennissa pyytämään nätisti kevyempiä hommia.

7. raskausviikko

Huhhuh. Sitä jotenkin luuli että kun on raskaana se on ihanaa alusta loppuun ja muuttuu jonkinlaiseksi super naiseksi.
Aamulla vähän käydään pöntön kautta oksentamassa ja sitten menoksi. Siis se ei häiritsisi pahasti elämää.

Eli sain tietää tikulta n.3 viikkoa sitten että olen raskaana.
Katsoin tikkua ja mietin, "miten jokin näin helppo menetelmä voi asian kertoa totuuden mukaisesti?"
Mitään "oireita" ei ollut joten totesin että voihan se näyttää väärinkin.
Rupesin sitten kumminkin miettimään mitä jos olenkin..
Täytyy ruveta miettimään mitä en saa enää tehdä tai syödä taatakseni pienen itiön olemassa olon ja kasvun.
Ensinnäkin ratsastus ja thai nyrkkeily. Lempi harrastukseni.. Molemmat melko haitallisia jos satutan itseni jotenkin.

Neuvolaan soitettuani nainen toisessa päässä kertoi että saan vielä harrastaa sillä se itiö sisälläni on vielä hyvin pieni ja lihasteni suojassa.
Hurrasin hieman mielessäni, ehkä 2kk aikaa vielä treenata melko normaalisti :)

Noo, talviloma tuli ja 6.raskausviikko. Olin jo suunnitellut miten paljon teen kaikkea lomalla.. Mutta viikonloppu alkoi jo enteillä pahaa. Etova outo olo iski mahaan, kurkkuun ja ihan vaan koko kroppaan.
Alkuviikko meni pitkällään ja pohtiessa mikä ihme tähän oikeen auttaisi.
Kun olo ei ollut huono vain aamuisin, vaan koko perhanan päivän ja joskus jopa pahempi iltaisin. Siis ihan hyvä tai ok olo oli ja on vain kun nukun.
Kaiken lisäksi menin sitten yhtenä päivänä kokeilemaan treeneihin miten se sujuisi. Voisiko se auttaa tai edes viedä ajatukset muualle.
Ehei.. Jaksoin treenejä 25min. ja sitten tuli todella pahaolo. Juttelin valmentajan kanssa ja hän sanoi että; jep, nämä treenin sykkeet eivät oikeen sovellu raskaana olevalle.

Viime maanantaina sitten menin töihin pitkästä aikaa. Mietin miten ikinä selviän siitä päivästä. Varsinkin kun en tee kevyttä toimisto työtä. Vaan fyysisesti raskasta työtä. No päivä oli ihan tavallinen ja selvisin jotenkuten näkkärin, jääkylmän veden ja tahdonvoiman avulla. Mutta kun pääsin kotiin olo oli kuin vähintään 12h päivän jälkeen.
Nukuin 2h. Ja seuraavana päivänä töihin taas.

Kauheaa, kuka oikeen haluaa lapsia kun joutuu kärsimään tälläisestä vähintään 3kk darrasta/lievästä oksennustaudista. Tosin omalla kohdallani, en ole vielä kertaakaan oksentanut.

No en mä tosissani, pahalle tämä tuntuu mutta kyllä mä lapsen silti haluan ^__^
Odotan vaan kunnes se tunne tulisi ja peittäisi pahan olon niinkuin äidillä.
Joka on kärsinyt kolmesta kesken menosta.