Perus kauraa.. Maanantaina aivan kamala olo ja tiistaina taas helpotti kun pääsi rutinoitumaan. Olo on ehkä hieman helpottunut tai sitten olen vain sopeutunut olemassa olevaan tilaan.
Kävin tänään kampaajalla pitkästä aikaa. Viime kerrasta on aikaa, nimittäin viime vuoden toukokuussa taisi olla viime muuttumisleikki päivä.
Tukka lähti, melko lyhyeksi. Kampaaja kertoi että hänellä on yksi asiakas ja molemmissa raskauksissa asiakkaan on vaan ollut pakko päästä tukasta eroon. Kuopuksen odotusaikana hän oli kysynyt asiakkaalta että ethän vaan ole raskaana vaikka ei asiasta tiennyt. Tilanne kun oli aivan sama kuin edellisellä kerralla. Tukasta piti vain päästä eroon :)
Oli ihana kuulla kampaajan omat synnytys kokemukset (kolme lasta), sillä mitä enemmän niitä kuulee tulee olo että tietäisi enemmän vaikka se onkin vain harhaa mutta kuitenkin. Nimittäin omalla kohdallani, pelkään ja kammoksun kaikkea mistä en tiedä.
On totta että tieto lisää tuskaa mutta haluan kuulla niitä kauhutarinoita. Ettei pahinkaan tulee liian isona yllätyksenä, eli tietämättä että jokin sellainen on edes mahdollista. Varaudun siis pahimpaan ja toivon parasta ;)
Odotan jo hieman että vatsani alkaisi kasvaa ja toisaalta en yhtään. Minusta raskaus vatsa on jotenkin kaunis. Jasitten taas toisaalta olisi kiva jos ei tulisi isoa massua sillä silloin olisi vähemmän hommaa saada se vatsa palautunaan takaisin oikeisiin mittoihinsa. Tisseillehän kun ei mitään voi siis tietääkseni. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti