7. raskausviikko

Huhhuh. Sitä jotenkin luuli että kun on raskaana se on ihanaa alusta loppuun ja muuttuu jonkinlaiseksi super naiseksi.
Aamulla vähän käydään pöntön kautta oksentamassa ja sitten menoksi. Siis se ei häiritsisi pahasti elämää.

Eli sain tietää tikulta n.3 viikkoa sitten että olen raskaana.
Katsoin tikkua ja mietin, "miten jokin näin helppo menetelmä voi asian kertoa totuuden mukaisesti?"
Mitään "oireita" ei ollut joten totesin että voihan se näyttää väärinkin.
Rupesin sitten kumminkin miettimään mitä jos olenkin..
Täytyy ruveta miettimään mitä en saa enää tehdä tai syödä taatakseni pienen itiön olemassa olon ja kasvun.
Ensinnäkin ratsastus ja thai nyrkkeily. Lempi harrastukseni.. Molemmat melko haitallisia jos satutan itseni jotenkin.

Neuvolaan soitettuani nainen toisessa päässä kertoi että saan vielä harrastaa sillä se itiö sisälläni on vielä hyvin pieni ja lihasteni suojassa.
Hurrasin hieman mielessäni, ehkä 2kk aikaa vielä treenata melko normaalisti :)

Noo, talviloma tuli ja 6.raskausviikko. Olin jo suunnitellut miten paljon teen kaikkea lomalla.. Mutta viikonloppu alkoi jo enteillä pahaa. Etova outo olo iski mahaan, kurkkuun ja ihan vaan koko kroppaan.
Alkuviikko meni pitkällään ja pohtiessa mikä ihme tähän oikeen auttaisi.
Kun olo ei ollut huono vain aamuisin, vaan koko perhanan päivän ja joskus jopa pahempi iltaisin. Siis ihan hyvä tai ok olo oli ja on vain kun nukun.
Kaiken lisäksi menin sitten yhtenä päivänä kokeilemaan treeneihin miten se sujuisi. Voisiko se auttaa tai edes viedä ajatukset muualle.
Ehei.. Jaksoin treenejä 25min. ja sitten tuli todella pahaolo. Juttelin valmentajan kanssa ja hän sanoi että; jep, nämä treenin sykkeet eivät oikeen sovellu raskaana olevalle.

Viime maanantaina sitten menin töihin pitkästä aikaa. Mietin miten ikinä selviän siitä päivästä. Varsinkin kun en tee kevyttä toimisto työtä. Vaan fyysisesti raskasta työtä. No päivä oli ihan tavallinen ja selvisin jotenkuten näkkärin, jääkylmän veden ja tahdonvoiman avulla. Mutta kun pääsin kotiin olo oli kuin vähintään 12h päivän jälkeen.
Nukuin 2h. Ja seuraavana päivänä töihin taas.

Kauheaa, kuka oikeen haluaa lapsia kun joutuu kärsimään tälläisestä vähintään 3kk darrasta/lievästä oksennustaudista. Tosin omalla kohdallani, en ole vielä kertaakaan oksentanut.

No en mä tosissani, pahalle tämä tuntuu mutta kyllä mä lapsen silti haluan ^__^
Odotan vaan kunnes se tunne tulisi ja peittäisi pahan olon niinkuin äidillä.
Joka on kärsinyt kolmesta kesken menosta.