Natiainen 7kk

Sanotaan että synnytys unohtuu..
Kuinkas muutenkaan niitä lapsia tulisi maailmaan enemmän kuin yksi :)
Se on myös totta. Näillämain se on alkanut jo hieman hämärtyä, synnytys alkaa muuttua muistoksi. Jopa hyväksi sellaiseksi ja minun täytyy muistuttaa itseäni että ei se helposti käynyt ja muista! se sattuu :)
Mutta ei siitä enempää.

Minusta on ihanaa olla äiti. Vaikka niitä huonoja puolia onkin niin kaikella ja kaikilla niitä on. Tosin kun tyttönen aamulla hymyilee iloisesti, kun haen hänet pinnasängystään väsyneenä ja äreissäni yön herätysten takia, ei päivä voisi paremmin alkaa :)

Oman lapsen kehitystä on kiva seurata ja vähän vertailla samanikäisten muksujen kehitykseen. :) Esimerkiksi meidän mukula ei osaa ryömiä, vain pyöriä. Tosin pari kaveria osaavat ryömiä mutteivat istua, toisin kuin meidän mukula ;D

Kesä on tulossa ja mietin vähän väliä miten se lapsi pitää oikein pukea kun lämpenee ja miten saan hänet suojattua auringolta. Mutta tiedän että asia lutviutuu sillä pakkohan sen on.. Tosin kokeilemallahan se ihan rehellisesti tapahtuu :)

Natiainen 2,5kk

Vasta vähänaikaa sitten tajuntaani tunkeutui välähdys että tosiaan olen äiti, minulla on lapsi ja se on itseasiassa aika kiva muksu :)
Lapsi tai pieni ihminen kenen hyväksi tai suojellakseen tekisi varmasti melkein mitä tahansa. Äiti-karhu on tullut esiin :)

Nimittäin aika ennen sitä oli vain suorittmista. Nyt kun vauva jo hymyilee ja yrittää jutellakin niin siinä saa jo aika paljon vastakaikua. Eikä vain krää ruokaa tms. :)
Lapsi on paljon tyytyväisempi ja itse on tottunut ns. pullon pyöritykseen :)

Tosin tiedostan olevani onnekas ainakin tämänhetkisen unen määrän suhteen.. Nimittäin jos saab yöllä nukkua edes sen kerran 4-6h putkeen sitä jaksaa kummasti paremmin kuin lyhyemmillä pätkillä. Eikä hermo mene niin kevyesti. :)

Olen käynyt jopa uimassa itsekseni ehkä kuusi kertaa ja työväenopiston yhdellä kurssilla kiitos mieheni :) Vaikkakin eihän se ole mitään verrattuna ns. edelliseen elämään. ;)
Mutta kunhan tämä tästä vähän kasvaa niin ehkä sitä oikeasti voi jotain taas alkaa harrastaakin. Niin ja saada kroppansa takaisin ;) ja parisuhteensa :P

Syntymä 14.syyskuuta

Jep, jep.. Loppuraskaus oli rankkaa mutta tyttö päätti onneksi syntyä 2 viikkoa etuajassa.

Lapsivesi rupesi tippumaan yöllä n.4-5 aikaan. Soitin kättärille ja neuvoivat tulemaan aamlla laitokselle.
Tutukivat oliko kyseessä lapsivesi, oliko miten supistuksia ja oliko lapsi kiinnittynyt.
Sitä itseäänhän se oli ja tyttö ei ollut vielä kiinnittynyt joten ottivat osastolle tarkkailtavaksi. Kipujahan ei vielä silloin ollut ollenkaan.
Siellä sitten söin ja lueskelin, odotellen mitä tuleman pitää.

Siinä 16-17 aikaan alkoi sitten olla kipuja jo ihan hybin ja hoitaja ehdotti suihku reissua mutta kun menin suihku honeeseen tuli niin kova supistus että meinasin pöyrtyä ja painoin hätä nappia. Onneksi sellaisia on sillä hoitaja tuli viivana auttamaan ja totesi että on ehkä parempi jos ei sittenkään yritetä sitä.
Synnytys osastolla oli ruuhkaa joten jouduin päivystyksessä "pyörimään" siis sängyllä tuskissani koska liikkumisesta ei tullut mitään. Sain kipulääkettä ja puudutukset pakaroihin mutta mikään ei auttanut. Lämpötyyny tosin oli urvallinen puristaa vatsaa vasten vaikka apua ei siitäkään oikeen ollut.

Sitten pääsin vihdoin osastolle ja sain spinaali puudutuksen. Se oli päiväni onnellisin hetki koska kipu katosi täysin. Ja totesin että on aivan turha pelätä sitä selkäranka pistosta sillä se ei sattunut siinää vaiheessa tippaakaan. Vaikka neuloista en pidäkkään.
Noin tunnissa kohdun suu oli jo auki 10cm ja olisin saanut alkaa ponnistaa jos sillen tuntuu.. Tunne tuli vasta siitä tunnin päästä kun spinaali oli jo melkein lakannut kokonaan vaikuttamasta. Enää en saanut isoja puudutuksia sillä siitä olisi olut vain haittaa (kuullemma) mutta sain yli puhuttua itselleni edes kohdunkaulan puudutuksen. Eli piikeillä puudutetta kohdun kaulaan. En tiedä oliko siitä mitään apua sillä tuntui että ei ollut tippaakaan mutta ehkä se olisi sattunut vielä enemmän jos puudutetta ei olisi ollut.

Sitä kipua kun pää työntyy HITAASTI ulos, ei voi kukaan sanoin kuvata eikä ymmärtää ennen kuin sen itse kokee.

Nyt kipu alkaa unohtua niinkuin sanotaan. Mutta mielessä se tulee pidettyä ainakin vielä toistaseksi.

Sekin on totta että kipu lakkaa heti kun lapsi on ulkona.
Meidän tyttö rupesi melkein samantien huutamaan kun ulos pääsi. Sekin oli aika kiva tunne kun tiedät kaiken olevan kunnossa vaikka itse olet aivan loppu.

29.-32. raskausviikko

Virtahepo kausi on nyt parhaimmillaan ja varmaan paranee vaan loppua kohti.

Palasin tossa n.3vk sitten takaisin töihin tosin aikalailla eri hommiin kuin normaalisti sillä työmailla pyörimisestä ei tulisi enää mitään :)
Ekan viikon lopussa sain tässä sitten ensimmäisen vähän kipeän supistuksen ja pelästyin jopa vähän sillä synnytykseen on vielä aikaa aikalailla. No sitten soitin ja kysyin että miten pitää toimia jos ne jatkuu ja lepo oli vastaus.
Toimisto töissä kun nyt olen, mietin mitenköhän vielä voin edes keventää hommiani. No supistuksen ovat jatkuneet vähän a enemmän kipeinä ja kävin lääkärissä tarkistamassa onko sairaslomalle tarvetta, mutta ei ollu ja ihan kiva oli kuulla ettei mitään hätää ollut. Tosin viimeviikolla tajusin mikä saa supistukset "innostumaan". Ennenhän kuljin töihin työautolla suoraan keikalle jne. Mutta nyt olen kulkenut junalla ja junalle on n. kilometri ja asemalta töihin. Kroppa ei sitten kestä "pitkiä" kävelyitä..

Tosin nyt on jäänyt muutenkin kaikki liikunta, uintikin pieniä pulahduksia lukuun ottamatta. Vesi tosin on tässä tilassa niin pelastava ja ihana elementti. Ainoa paikka missä ei paina ja tunne itseään niin kömpölöksi :)

Ainiin, mikä onkaan nyt mahtavinta :D Lyllertäminen. Sitä ei voi kutsua enää kävelyksikään sillä vauhti on niiiiiin hurja :)
Miestäkin töytyy vähän väliä muistuttaa että, "en mä pääse noin kovaa / venaaaaa" :D

Vauva on liikkunut normaalisti ja ahdastahan sillä on tuolla masussa ja sen kyllä saa tuntea kun se oikoo jäseniään tai puuhailee jotain.. Mitä lie.. :)

Toivottavasti en ole ainoa kenen vatsa on sekaisin vähän väliä ja ilmaa vatsassa on vaikka kuinka. Kauheen kiva kun pierettää aikalailla kokoajan ja jokapaikassa.. :)

24.-28. raskausviikko

Tässä välissä onkin kaikenlaista jo ehtinyt tapahtua. Ja kesäloma alkoi. Ihanaa kun ei tarvitse päätään työjutuilla vaivata :).
Juhannuksena olimme mökkeilemässä saaressa ison joukon koiria ja miehen perheen kanssa.
Olo oli mahtava ja keli ihan mukava. Autoin appivanhempia laittamaan uuden mökin kattopaneelia ja seuraavana päivänä kälyn sekä anopinkanssa maalattiin ko. katto.
Saunottiin ja uitiin. Uinti on kyllä yksi parhaimpia asioita raskauden aikana :)
Sitä on ihan inhimillinen niin sanotusti. Kelluu hyvin ja sitärataa ;)

Kun veneilimme takaisin rantaan kohti kotia oli semmoiset allot että vene pomppi hurjasti ja luulin jo että lennän kyydistä. Jännitin vatsalihaksia koko matkan ja vähän pelkäsinkin että vauvalle vielä käy jotain tuommoisessa höykytyksessä.
Mutta automatkalla olo oli ok ja babykin vähän potkiskeli. :)

Kävimme tuossa myös Budapestissa. Lennot eivät vaikuttaneet vauvaan mitenkään vaikka itse pahoinvoin melkeen joka nousussa ja laskussa pilotista riippuen.
Tosin itse reissussa oli lämmöt kohdillaan, 27C ylöspäin ja aurinko paistoi koko viikon. Ensimmäisenä päivänä menimme sitten euroopan yhteen suurimpaan kauppakeskukseen pyörimään ja unohtui sitten levätä ja istuakkin välillä kun vielä oli tuoreet jalatkin :)
Illalla sitten oli epämukava olo kun vatsa rupesi supistelemaan ja supisteli putkeen melko säännöllisesti pari kolme tuntia. Ei siis kivuliaita supistuksia mutta epämiellyttäviä. Vatsa veti sen verran piukaksi.
Aamulla kaikki oli sitten taas normaalisti ja päätettiin että nyt tiedostetaan homma ja otetaan ihan iisisti ja levätään. Tosin suppailuja oli kyllä koko viikon ja vieläkin välillä. Jep, välttäkää myös hermojen menetystä sekin edesauttaa suppailua, siis lisäsi ainakin minulla. Tyhmät väkijoukot ja kuumuus, ei hyvä ;)

Eilen kokeilin paria kesämekkoani jotka luulin mahdollisesti vielä menevän päälle, eivät tosiaankaan menneet. Liian isot tissit ja maha :)
On se silti tympeää. Mutta ne kuuluvat asiaan, enkä ole saanut mitään ulkonäkökriisiä aikaan :) Vaikka minulle on tullut selluliittiäkin. Se nyt vaan kuuluu tähän ja sen saa sitten ainakin pääosin treenattua pois vaikka aikansa se ottaa. Jep, ja ne rinnat toivon mukaan kutistuvat entiselleen sillä pidän tai siis pidin pienistä tisseistäni ^^
Sillä olin A/B ja nyt olen D. :D Hullua. Vaikeaa löytää edes liivejä varsinkaan hyviä näillä kannuilla ;)

22.-23. raskausviikko

Vauva potkii nyt hyvin ahkerasti, varsinkin iltaisin kun istun katsomassa jotain sontaa TV:stä :) Mieskin on päässyt useammin tuntemaan kädellä potkuja. Siellä se treenaa. :)

Kävimme hakemassa eräältä työkaveriltani kasan vaatteita viime viikolla. Oli kiva ottaa niitä söpöjä vaaleanpunaisia vaatteita vaikka varma ei voi olla onko se tyttö vai kasvattaako se vielä kulkuset. :P
Ei sen niin väliä kunhan pääsin hiplaamaan söpöjä vaatteita ^^
Sorruin myös ostamaan H&M:ltä kaksi ultra söpöä lyhythihaista bodya :D
Ja eilen saatiin muovikassillinen serkun lapsen pieneksi menneitä vaatteita. Se on vaan jotenkin mahtavaa. Vaikka syntymään on vielä aikalailla aikaa.
Sitä odottaa kovasti ja toisaalta taas ei kun rupeaa pohtimaan kuinkahan paljon se tulee sattumaan.

Tällä viikolla on ollut taas kolmet kekkerit ja jokapaikassa on tullut syötyä aika överit. Plus että viime neuvola käynnillä olin lihonut 5kg n. viidessä viikossa. Tällä viikolla tosin kävin uimassa kolme kertaa mutta ei se auta tämmöisen juhla sesongn aikana. Niin ja sitten elokuussa olisi kahdet häät..

Tahdonvoima oi missä oot!?!?

20.-21. raskausviikko

Huhhu.. Koko 20. raskausviikko meni sairastellessa aikalailla teen ja viinimarjamehun kera.
Flunssa, tälläistä flunssaa en muista sairastaneeni moneen vuoteen. harvemmin sitä on kuumeessa ja ylipäätään vielä kaikkia flunssan oireita. No onneksi siitä ei ole haittaa sikiölle siis flunssasta kunhan ei vaan vedä mitään Panadolia vahvempaa.
Soitin jopa terveyskeskukseen kun minulla oli 38 astetta lämpöä ja olo aivan kamala. Siellä vaan sanoivat että ei siitä mitään haittaa ole jos se ei jatku päiväkausia.
Ja HALOO ihan itselleni vaan taas kerran.. On sitä ennenkin pärjätty. Ukit ja mummitkin ovat syntyneet ihan terveinä ja sitä rataa :)

Niin ja ennen kuin tulin kipeäksi eräs ilta menimme mieheni kanssa katsomaan stand-uppia ja junalla keskustaan matkasimme.
Siellä oli jo aloittelemassa pieni nuoriso porukka ja tajusin että normaalisti en edes kiinnitä heihin mitään huomiota tai ainakaan tunne mitään pienintäkään huolta tai pelkoa heidän suht arvaamattomasta käytöksestään. Mutta nyt jotenkin vain huolestuin ja tarkkailin heitä normaalia enemmän. Tajusin että en kanna itsestäni tai puolisostani niinkään huolta vaan siitä pienestä vauvasta sisälläni.. Jos joku sattuu huitaisemaan väärään aikaan väärään paikkaan ja vauvalle käy jotain. Tai muuten vaan riehaantuu sivullisille. Miten suojelen vatsaani? Sitä pientä ihmistä sisälläni..

Totesin vain itsekseni että minua ei kyllä nähdä missään yö elämässä ennen kuin lapsi on syntynyt. Siis ei missään missä on humalaisia huojuvia ja arvaamattomia ihmisiä.
Ei edes missään ilta tai yö näytöksissä.
Ei sillä että ennenkään olisi mutta nyt pidän huolen pienestä ihmisestä enkä vain itsestäni :)