tiistai 7. joulukuuta 2010

Natiainen 2,5kk

Vasta vähänaikaa sitten tajuntaani tunkeutui välähdys että tosiaan olen äiti, minulla on lapsi ja se on itseasiassa aika kiva muksu :)
Lapsi tai pieni ihminen kenen hyväksi tai suojellakseen tekisi varmasti melkein mitä tahansa. Äiti-karhu on tullut esiin :)

Nimittäin aika ennen sitä oli vain suorittmista. Nyt kun vauva jo hymyilee ja yrittää jutellakin niin siinä saa jo aika paljon vastakaikua. Eikä vain krää ruokaa tms. :)
Lapsi on paljon tyytyväisempi ja itse on tottunut ns. pullon pyöritykseen :)

Tosin tiedostan olevani onnekas ainakin tämänhetkisen unen määrän suhteen.. Nimittäin jos saab yöllä nukkua edes sen kerran 4-6h putkeen sitä jaksaa kummasti paremmin kuin lyhyemmillä pätkillä. Eikä hermo mene niin kevyesti. :)

Olen käynyt jopa uimassa itsekseni ehkä kuusi kertaa ja työväenopiston yhdellä kurssilla kiitos mieheni :) Vaikkakin eihän se ole mitään verrattuna ns. edelliseen elämään. ;)
Mutta kunhan tämä tästä vähän kasvaa niin ehkä sitä oikeasti voi jotain taas alkaa harrastaakin. Niin ja saada kroppansa takaisin ;) ja parisuhteensa :P