tiistai 2. marraskuuta 2010

Syntymä 14.syyskuuta

Jep, jep.. Loppuraskaus oli rankkaa mutta tyttö päätti onneksi syntyä 2 viikkoa etuajassa.

Lapsivesi rupesi tippumaan yöllä n.4-5 aikaan. Soitin kättärille ja neuvoivat tulemaan aamlla laitokselle.
Tutukivat oliko kyseessä lapsivesi, oliko miten supistuksia ja oliko lapsi kiinnittynyt.
Sitä itseäänhän se oli ja tyttö ei ollut vielä kiinnittynyt joten ottivat osastolle tarkkailtavaksi. Kipujahan ei vielä silloin ollut ollenkaan.
Siellä sitten söin ja lueskelin, odotellen mitä tuleman pitää.

Siinä 16-17 aikaan alkoi sitten olla kipuja jo ihan hybin ja hoitaja ehdotti suihku reissua mutta kun menin suihku honeeseen tuli niin kova supistus että meinasin pöyrtyä ja painoin hätä nappia. Onneksi sellaisia on sillä hoitaja tuli viivana auttamaan ja totesi että on ehkä parempi jos ei sittenkään yritetä sitä.
Synnytys osastolla oli ruuhkaa joten jouduin päivystyksessä "pyörimään" siis sängyllä tuskissani koska liikkumisesta ei tullut mitään. Sain kipulääkettä ja puudutukset pakaroihin mutta mikään ei auttanut. Lämpötyyny tosin oli urvallinen puristaa vatsaa vasten vaikka apua ei siitäkään oikeen ollut.

Sitten pääsin vihdoin osastolle ja sain spinaali puudutuksen. Se oli päiväni onnellisin hetki koska kipu katosi täysin. Ja totesin että on aivan turha pelätä sitä selkäranka pistosta sillä se ei sattunut siinää vaiheessa tippaakaan. Vaikka neuloista en pidäkkään.
Noin tunnissa kohdun suu oli jo auki 10cm ja olisin saanut alkaa ponnistaa jos sillen tuntuu.. Tunne tuli vasta siitä tunnin päästä kun spinaali oli jo melkein lakannut kokonaan vaikuttamasta. Enää en saanut isoja puudutuksia sillä siitä olisi olut vain haittaa (kuullemma) mutta sain yli puhuttua itselleni edes kohdunkaulan puudutuksen. Eli piikeillä puudutetta kohdun kaulaan. En tiedä oliko siitä mitään apua sillä tuntui että ei ollut tippaakaan mutta ehkä se olisi sattunut vielä enemmän jos puudutetta ei olisi ollut.

Sitä kipua kun pää työntyy HITAASTI ulos, ei voi kukaan sanoin kuvata eikä ymmärtää ennen kuin sen itse kokee.

Nyt kipu alkaa unohtua niinkuin sanotaan. Mutta mielessä se tulee pidettyä ainakin vielä toistaseksi.

Sekin on totta että kipu lakkaa heti kun lapsi on ulkona.
Meidän tyttö rupesi melkein samantien huutamaan kun ulos pääsi. Sekin oli aika kiva tunne kun tiedät kaiken olevan kunnossa vaikka itse olet aivan loppu.