17. raskausviikko

Neuvola oli paripäivää sitten ja siellä kuunneltiin vauvan sydän ääniä. :) Juteltiin ja todettiin että kaikki testit olivat ok.

Ensimmäinen perhevalmennus kerta oli toissa päivänä. Minusta se oli mukavaa ja ihan kiinnostavaa lukuunottamatta vanhemman terveydenhoitajan jaaritteluja joka pidensi sessiota ainakin reilulla puolellatunnilla. Eli hommahan kesti 2,5 tuntia. Tosin mitään aikaahan ei oltu lapussa ilmoitettu mutta se 2h alkaa olla jo tarkkaavaisuus raja.
Juttelimme parissa ryhmässä ja katsoimme imetys videon.
Minusta oli ihana kuulla muidenkin tilanteita ja todeta että niinhän se osin on minullakin mennyt. Samassa tilanteessa olevia ihmisiä joilla kumminkin on erilaiset lähtökohdat.

Edellis viikon tekstiini lisään sen että onhan se tietenkin totta että mies ei vielä oikein tajua että sieltä se vauva on tulossa kun sitä ei fyysisesti koe. Ja valmennuksen jälkeen ainakin jonkinlainen muutos kyllä tapahtui :)

16. raskausviikko

Ns. normaali elämä viikko :P
Nyt olen ruvennut jo ainakin mielessäni kuvittelemaan ,että voisin ehkä tuntea kun pikkuinen liikkuu vatsassa mutta luulen ,että se on ainakin vielä kuvittelua. Ensi viikolla on neuvola ja ensimmäinen perhevalmennus kerta ,jonne miehenikin velvoitan mukaan ja sitten ekan kerran jälkeen voin päättää tarvitseeko hänen olla mukana.

Tosin jos totta puhutaan olisi ihan kiva jos mieheni asenne hommaan ei olisi; mitä siellä nyt muka on?! En tiedä miten muilla. Mutta periaatteessa siis jos nyt pois luetaan epätietoisuus siitä mitä ko. perhevalmennuksessa on ja onko se ihan oikeasti tarpeellista ja kiinnostavaa. Tai oikeastaan oletataan ,että siitä olisi vain hyötyä. Varsinkin kun kyseessä on kummankin esikoinen ja kokemus lasten käsittelystä on melko heikko.

Niin eli tulisi mukava tai ekstra mukava olo jos mies olisi ns. täysillä mukana. Vaikka ei aina olisi mukana mutta tieto edes siitä ,että hän on oikeasti pahoillaan ettei päässyt muutenkin kuin vain minun takiani. Vaan nimenomaan itsensä, eli tieto omasta halusta olla mukana.
Okei, asiat tulevat sitten luonnostaan niinkuin ovat vuosituhansia tulleet mutta silti... :) Ehkä vaadin tai toivon liikoja.

15. raskausviikko

Vau, nyt voi virallisesti sanoa että hormoni tasot ovat rauhoittuneet joten tämän tytön pahimmat (toivottavasti) ovat nyt takana päin. :)
Pelkäsin jo etteivät ne mene ohi mutta kyllä nyt ainakin tässä raskaudessa.
Mutta suosiolla en kanaa syö koko raskauden aikana sillä se on ällöttänyt alusta asti. Vaikkakin muuten kana on hyvää ja varmasti taas raskauden lälkeen.

Mha on ruvennut myös lievästi kasvamaan ja minulla on työhousuissani viritelmä sillä kuminauhallisia työhuosuja ei ole saatavilla. Elikkä henkselit ja housun nappi auki.
Illalla kun makoilee selällään sengyssä on hauska huomata kuinka massu/alamassu on kohonnut hieman lantioluiden yläpuolelle. :)
Siellä se kasvaa.
Odotan malttamattomasti seuraavaa ultraa. :)

Kävin torstaina uimassa ns. normaalin eli raskautta edeltävän lenkin. Mutta tietenkin se kunto oli hieman laskenut joten vetelin sitten kahden happotus kierrokseni jälkeen ihan rauhassa :)

Yksi pikku juttu tuli mieleen.. Onko kukaan koskaan kertonut että maha/oma suolisto rupeaa sitten tuottamaan ekstrapaljon ilmaa. Ainakin minulla tällä viikolla ja alkaa tuntua sille ,että pitäisikö kuidun määrää lisätä vaikka se ei ole ollut mikään ongelma edellisillä viikoilla.

14. raskausviikko

Hihii! :D Elämä tuntui ja jos uskallan sanoa jo tuntuu taas melko normaalille. :) Kävin eilen mieheni kanssa uimassa ja siis ylipäätään uimassa n. kahteen kuukauteen. Se oli hauskaa, ennen kaikkea jotain normaalia ilman pahoinvointia. Tunsin itseni taas ihmiseksi. Kanniskelin ja "heittelin" miestäni altaassa (niinkuin sillon joskus pienenä) ja se oli valtavan hauskaa! Tämä tarkoittaa siis sitä että tämä tyttö palaa taas hitaasti mutta varmasti liikunnan ihmeelliseen maailmaan. Edes kevyempiin lajeihin :)

Peilin edessä on tullut pieni huomio, nimittäin en saa enää vedettyä vatsaani niin sisään kuin ennen :) Siellä se kasvaa.
Töissä oli yksi mies joka kuuli vasta ,että olen raskaana, hän rupesi vitsilemaan että eihän sitä sitten tiedä tuleeko sieltä yksi vai kolme. Totesin vain ,että tiedän jo. Hän totesi eihän sitä nyt vielä tiedä. Huomautin ,että btw olen jo ylittänyt kolmannen kuun. Vastassa oli hämmästys. Luonnollista sinänsä kun mitään ei vielä oikein näy ulospäin. :)