lauantai 27. maaliskuuta 2010

13. raskausviikko

Maanantai ja tiistai olivat jo melkein normaaleja päiviä. Keskiviikkona totesin että en taida enää mukkua arkisin päiväunia sillä mene aivan sekaisin eikä se virkistä vaan väsyttää entistä enemmän. Olen nyt vain väsähdän/tipahdan vähän ennen ilta yhdeksää.

Meillä on kaksi koiraa jotka ovat tullet meille aikuisina. Olemme joutuneet pohtimaan jo hetken toisen koiramme tulevaa kohtaloa sillä se on hieman arvaamaton välillä. Tosin nyt se on jo parempaan päin mutta pointti onkin siinä että emme tiedä miten se suhtautuu lapsiin.. varsinkaan lapseen joka oppii kävelemään tai edes liikkumaan ja takertumaan asioihin. Koira kun on sellainen että jos sitä haluaa silittää tms. se täytää aina kutsua luokse jotta osoitan kuka oikeasti käskee. Ettei se muutu takaisin siihen millainen se aivan alussa oli.
Mutta ottaako se riski että koira tottuu ja hyväksyy lapsen tai sitten ei hyväksy. Pahimmassa tapauksessa pelkää sitä ja stressaantuu pahasti meluun ja lapsen tekemiin äkkiliikkeisiin.
Itse tällä hetkellä haluaisin antaa sille mahdollisuuden mutta aina on se entä jos jotain käy tai melken käy. Silloin on vaikea löytää vaikka viikossa sille toinen koti ja hyvä koti.

lauantai 20. maaliskuuta 2010

12. raskausviikko

Tällä viikolla käytiin ihka ensimmäisessä ultraääni tutkimuksessa :) Siellä se pieni vauva (n.5cm) oli niin ja siis on ^^
Aloin hihittää heti kun pikkuisen ruudulla näin ja mietin että ompas hassu reakti minulta. Onneksi ultraaja ei reagoinut mitenkään tapaani hihittää ehkä jopa hieman hermostuneesti. :) Se oli noloa ja toisaalta ei yhtään noloa. Nautin joka hetkestä kun sain nähdä pienen ihmisen sisälläni. Sillä oli jo kaikki raajat ja sormet ja kaikki. Hämmästyttävää ja jännittävää. Aluksi olinkin jotenkin yllättynyt, sillä tajusin vasta kun vauvan näin että sisälläni todella on pientä elämää kasvamassa :)
Taisin rakastua siihen pieneen ihmiseen sisälläni ja se tuntuu hyvältä.
Vaikka samalla jossain sisälläni pelkään että entä jos jotain pahaa käy.. Tosin tiedän että se on hyvin normaalia.
Se voi olla myös asia joka lähentää minua Jumalan kanssa. Sekä lisää juttu tuokioitamme. Se on vain hyvä :)

Paha olo on muuttanut hieman kellon aikojaan. Nykyisin aamut menevät melko poikkeuksetta hyvin ja siinä klo16-17 aikoihin alkaa pahaolo loppu illaksi sekä väsymys. Väsymys ei ole väistynyt mutta siihenkin on varmasti syynsä.
Silti suurin ongelma on oikeastaan päänsärky eli hartia ja niska jumitus. Varsinkin kun se uusiutuu joka yön jälkeen. Tiedän ettei mahallaan saisi nukkua mutta kun niin saan nukuttua parhaiten. Ensi kertaa se on kehkeytynyt oikeaksi ongelmaksi. Tosin löytyyhän siihen keinonsa. Opettelee vain nukkumaan selällään ja hankkii toisinlaisen tyynyn. :)

lauantai 13. maaliskuuta 2010

11. raskausviikko

Perus kauraa.. Maanantaina aivan kamala olo ja tiistaina taas helpotti kun pääsi rutinoitumaan. Olo on ehkä hieman helpottunut tai sitten olen vain sopeutunut olemassa olevaan tilaan.

Kävin tänään kampaajalla pitkästä aikaa. Viime kerrasta on aikaa, nimittäin viime vuoden toukokuussa taisi olla viime muuttumisleikki päivä.
Tukka lähti, melko lyhyeksi. Kampaaja kertoi että hänellä on yksi asiakas ja molemmissa raskauksissa asiakkaan on vaan ollut pakko päästä tukasta eroon. Kuopuksen odotusaikana hän oli kysynyt asiakkaalta että ethän vaan ole raskaana vaikka ei asiasta tiennyt. Tilanne kun oli aivan sama kuin edellisellä kerralla. Tukasta piti vain päästä eroon :)

Oli ihana kuulla kampaajan omat synnytys kokemukset (kolme lasta), sillä mitä enemmän niitä kuulee tulee olo että tietäisi enemmän vaikka se onkin vain harhaa mutta kuitenkin. Nimittäin omalla kohdallani, pelkään ja kammoksun kaikkea mistä en tiedä.
On totta että tieto lisää tuskaa mutta haluan kuulla niitä kauhutarinoita. Ettei pahinkaan tulee liian isona yllätyksenä, eli tietämättä että jokin sellainen on edes mahdollista. Varaudun siis pahimpaan ja toivon parasta ;)

Odotan jo hieman että vatsani alkaisi kasvaa ja toisaalta en yhtään. Minusta raskaus vatsa on jotenkin kaunis. Jasitten taas toisaalta olisi kiva jos ei tulisi isoa massua sillä silloin olisi vähemmän hommaa saada se vatsa palautunaan takaisin oikeisiin mittoihinsa. Tisseillehän kun ei mitään voi siis tietääkseni. :)

lauantai 6. maaliskuuta 2010

10. raskausviikko

Maanantaista on tullut entistä kauheampi päivä ja niin ettei se edes johdu siitä kun vkl loppuu. Vaan kun sunnuntaina ei ole ollut tarpeeksi tekemistä normaalina työaikana niin sitähän menee ihan sekaisin. Lisäksi kun ei ole tekemistä tulee oltua liikaa tv:n ääressä tai koneella ja siitähän vasta tukkonen olo tuleekin. Nice :)

Muuten sitten viikko onkin mennyt aikalailla viimeviikkoiseen tapaan. Töissä, kotona ja nukkuen. Tosin sain vihdoin kirjeen ensimmäisestä ultrasta ja se on n. kahden viikon päästä :) Sitä odottan nyt innokkaasti koska haluan nähdä jotain todistusaineistoa että siellä tosiaan on jotain enkä ole valeraskaana tms.
Ja että se on normaali edes noin ulkoisesti. Sitten saatan antaa itselleni luvan innostua :)

Hmm.. Se on totta kyllä mitä kaikki työkaverit ovat sanoneet. Ei se raskaus/lapsi siinä parisuhteessa ainakaan lähennä. Tosin kaikki lähtee päästä ja asenteesta. Täytyy sopeutua tilanteeseen nyt. Ja tehdä asioiden eten työtä kun on aika että siihen kykenee.
Olen sitä mieltä että onnellinen parisuhde (pitkäaikainen) vaatii sen että osapuolet ovat ensin tyytyväisiä itseensä ja ns. omaan elämäänsä kyetäkseen olemaan onnellisia ja tyytyväisiä parisuhteessaan. Plus tietenkin kun omassa päässä on hyvä olla sitä ei niin paljon arvostele kumppaniaankaan aivan turhista asioista. :)