lauantai 27. helmikuuta 2010

9. raskausviikko

Soitin tällä viikolla yhdelle ystävälleni jolla on kaksi lasta ja hän on ikäiseni. Siis kerroin olevani raskaana ja hän kertoi olevansa itsekkin raskaana ja viikolla 20 :O
Olin aivan käkenä, mutta sitten mietin että ihan kiva kuulla että lapsellani voi olla joku tuttu leikki kaveri sitten kun ja jos. Vaikkakin keski-suomessa :)
Kyselin vointia ja hän kertoi että etova olo oli lähtenyt vasta viime viikolla. Siis vasta yyh. Kysyin onko kivaa olla raskaana hän että eipä oikeestaan ja itse nurahdin että ei minustakaan. Mutta sitten hän totesi että kyllä se sitten aikanaan tulee etä se onkin aika kivaa, kun tuntee liikkeet vatsassa jne. :)

Näin tällä viikolla yhtä toista ystävääni joka oli nähnyt toisia ystäviään ja ja he olivat todenneet että tietävät aika monta jotka ovat nyt raskaana ja ikää on keskinäärin se 23 tai 24. On se jännä että ihmiset alkavat vielä nykyäänkin sikiämään jo ennen 30 vuotta. Tai sitten asenteet ovat muuttuneet tai muuttumassa että se työ ei olekkaan juuri nyt tässä iässä se ykkös juttu.
Toisaalta itse ajattelisin sen näin; jos nyt tässä iässä juuri lapsen saa niin suurin osahan on vielä opiskelemassa ja nyky työelämään siirrytäänkin tosissaan varmaan kaeskimäärin 27 vuotiaina. Joten on jo lapsi kun aloittaa URAN. Onko se niin huono asia. Mutta totta on että ennen lasta kannattaa toteuttaa kaikki pikku haaveet ja jutut mitä haluaisi tehdä. Koska jos kokee että niitä ei voi tehdä kun on lapsi tai lapsia niin se ikävä sitten "katkeroitua" tai syyttää siitä jotakuta.
Vaikka tosin ajattelu tapa on nyt sarjassamme ennen lasta.

Ystäväni heitti myös hyvän pointin; olisi mielenkiintoista jos mieheni rupeaisi pitämääm blogia tai jotain päiväkirjaa siitä mikä fiilis ja mitä päässä liikkuu kun vaimo muuttuu ja muuttuu myös etäisemmäksi.

Torstaina ja perjantaina väsymys on ollut aivan kummallista. Siis to menin nukkumaan klo 20 ja nukuin ihan kevyesti seuraavaan aamuun. Eilen taas menin päiväunille siinä 17.30 ja heräsin 21.45. Sitten katsoin suomi-usa matsin ja menin n.00.15 nukkumaan ja heräsin aamulla 8.45. Olen siis nukkunut kahden viimeisen vuorokauden sisällä hurjan paljon. :)

lauantai 20. helmikuuta 2010

8. raskausviikko

hmm.. Viime viikonloppu oli kamala. Mutta maanantaista perjantaihin heräsin joka aamu iihan hyvällä mielin ja aamupalan syötyäni ei ollut yhtään paha olo n. 2 tuntiin :)
Iltaisin se sitten iski päälle, etenkin jos en ollut nukkunut työn jälkeisiä päivunia.. Huhhu, illat.. Mutta oikeasti olen niin onnellinen ettei ihan koko päivä mennyt pilalle niinkuin kahtena edellisenä viikkona.

Maanantaina kävin ratsastus tunnilla ja huomasin että se on jotain mitä haluan jatkaa mahdollisimman kauan kun vain "uskallan". Se vie ajatukset kaikesta muusta on PAKKO ajatella vain sitä hetkeä ja mitä tekee. Ja mikä parasta tunnithan meillä ratsastetaan ulkokentällä ympärivouden sillä maneesia ei vielä ole.
Kylmä pakkasilma neutralisoi hajuja ja raikastaa oloa. Se on ulospääsy kaikesta. ^__^
Sen jälkeen tosin olen ihan poikki mutta on se sen arvoista kumminkin.

Hyvästä kirjastakaan ei ole haittaa. Luen kunnes silmät väsyvät ja sitten nukun ja sitten jatkan. Niin no paras olisi tietenkin äänikirjat. Silmät ei väsy :)

Vaikka olo onkin ollut suhteessa parempi kuin akaisemmin niin ruokakaupat ovat silti edelleen pahoja kauhun paikkoja. HYI, ei pysty...liian hajukasta. (ehe ehe)
Siis hajut, kävimme tiistaina anoppilassa, appiukko otti jääkaapista jotain voita tms. ja olin n.2,5m päässä jääkaapista ja haistoin "ai teillä on kotleria" siis makkaraa. Haistoin sen kuin olisin ollut itse jääkaapin ovella. Myöhemmin kysyin mieheltäni kotona etkö itse haistanut? Sillä miehelläni on aivan järkyttävän hyvä hajuaisti. Mutta ei, ei ollut haistanut.
Lisäksi haistan kaiken kotona etenkin jos tulen ulkoa ja oikeastaan muutenkin. Olen kuin meidän kaksi koiraamme, haistan joka penteleen asian. Yäh :S

sunnuntai 14. helmikuuta 2010

7.raskausviikko

Kävin perjantaina ensimmäisellä neuvola käynnillä. Punnituksessa olin ehkä jopa hiemn laihtunut. No ei ihme sinänsä sillä enhän ole harrastanut liikuntaa tai syönyt normaalisti. Kyllähän ne lihakset siitä surkastuvat. :)

Ensin odotin ensimmäistä neuvola käyntiä lähinnä siksi että nyt saan sitten tietää ihan varmasti olenko raskaana... Haloo onks valoo! Todellakin olen ihan ilman mitään testejä. Jotenkin sen vaan tiedän. Yllätys ;)

Sain ison nivaskan tietoa ja sain luetella tietoja itsestäni ja miehestäni. Sairauksia ja sen semmoisia. Hoitaja kysyi haluanko lähetteen ensimmäisessä ultrassa downnin syndrooman lisätutkimukseen.
Kysyin mitä tarkalleen ottaen saan tietä sillä tutkimuksella? Mahdollisen todennäköisyyden down lapseen. Niin ja tosiaan esim. jos minulle laskettaisiin että minulla on 80% mahdollisuus että tämä lapsi on down lapsi, niin periaatteessa onhan siinä silti se 20% että siitä tulee ihan terve lapsi.
Hämmentävää, en ollut varma haluaisinko. Hoitaja sanoi kirjottavansa minulle kuitenkin lähetteen ja sillä ei ollut väliä käytänkö sen vai en. Ihan varalle vaan kun en oikeen tiennyt sanoakko juuta vai ei.

Ainiin, hoitaja ehdotti että voin saada kyllä sairaslomaa pahaanoloon mutta totesin etten halua sille silloin en olisi kuin kotona ihanan kamalan itseni kanssa.
No, sitten vaan pitää mennä pomon puheille huomennissa pyytämään nätisti kevyempiä hommia.

lauantai 13. helmikuuta 2010

7. raskausviikko

Huhhuh. Sitä jotenkin luuli että kun on raskaana se on ihanaa alusta loppuun ja muuttuu jonkinlaiseksi super naiseksi.
Aamulla vähän käydään pöntön kautta oksentamassa ja sitten menoksi. Siis se ei häiritsisi pahasti elämää.

Eli sain tietää tikulta n.3 viikkoa sitten että olen raskaana.
Katsoin tikkua ja mietin, "miten jokin näin helppo menetelmä voi asian kertoa totuuden mukaisesti?"
Mitään "oireita" ei ollut joten totesin että voihan se näyttää väärinkin.
Rupesin sitten kumminkin miettimään mitä jos olenkin..
Täytyy ruveta miettimään mitä en saa enää tehdä tai syödä taatakseni pienen itiön olemassa olon ja kasvun.
Ensinnäkin ratsastus ja thai nyrkkeily. Lempi harrastukseni.. Molemmat melko haitallisia jos satutan itseni jotenkin.

Neuvolaan soitettuani nainen toisessa päässä kertoi että saan vielä harrastaa sillä se itiö sisälläni on vielä hyvin pieni ja lihasteni suojassa.
Hurrasin hieman mielessäni, ehkä 2kk aikaa vielä treenata melko normaalisti :)

Noo, talviloma tuli ja 6.raskausviikko. Olin jo suunnitellut miten paljon teen kaikkea lomalla.. Mutta viikonloppu alkoi jo enteillä pahaa. Etova outo olo iski mahaan, kurkkuun ja ihan vaan koko kroppaan.
Alkuviikko meni pitkällään ja pohtiessa mikä ihme tähän oikeen auttaisi.
Kun olo ei ollut huono vain aamuisin, vaan koko perhanan päivän ja joskus jopa pahempi iltaisin. Siis ihan hyvä tai ok olo oli ja on vain kun nukun.
Kaiken lisäksi menin sitten yhtenä päivänä kokeilemaan treeneihin miten se sujuisi. Voisiko se auttaa tai edes viedä ajatukset muualle.
Ehei.. Jaksoin treenejä 25min. ja sitten tuli todella pahaolo. Juttelin valmentajan kanssa ja hän sanoi että; jep, nämä treenin sykkeet eivät oikeen sovellu raskaana olevalle.

Viime maanantaina sitten menin töihin pitkästä aikaa. Mietin miten ikinä selviän siitä päivästä. Varsinkin kun en tee kevyttä toimisto työtä. Vaan fyysisesti raskasta työtä. No päivä oli ihan tavallinen ja selvisin jotenkuten näkkärin, jääkylmän veden ja tahdonvoiman avulla. Mutta kun pääsin kotiin olo oli kuin vähintään 12h päivän jälkeen.
Nukuin 2h. Ja seuraavana päivänä töihin taas.

Kauheaa, kuka oikeen haluaa lapsia kun joutuu kärsimään tälläisestä vähintään 3kk darrasta/lievästä oksennustaudista. Tosin omalla kohdallani, en ole vielä kertaakaan oksentanut.

No en mä tosissani, pahalle tämä tuntuu mutta kyllä mä lapsen silti haluan ^__^
Odotan vaan kunnes se tunne tulisi ja peittäisi pahan olon niinkuin äidillä.
Joka on kärsinyt kolmesta kesken menosta.